SAAMMEKO JA OSAAMMEKO.

Jäljet. Näin unta vanhoista katukivistä. Pyöreäksi hioutuneista, miljoonia askeleita päällään kantaneista kivistä. Monet lapset ovat juosseet astuen niille kiville, pomppineet ilosta kulkiessaan kohti jäätelökioskia. Isoäidit ovat aika ajoin laskeneet ruokaa pursuavat kassinsa katukiville lepuuttaessaan käsivarsiaan. He, jotka ovat kutsuneet päivän viimeiselle aterialle pöytänsä ääreen koko laajan perheen valmiina jakamaan kaiken hyvän suuressa, koko perhettä syleilevässä rakkaudessa.

Aamulla aikaisin lähes äänettömästi ovat työmiehet a kylän kalastajat kulkeneet kohti päivän ansainnan mahdollisuuksia. Myöhemmin aamupäivällä ääntään häpeämättömästi käyttivät katua kulkiessaan pormestari ja muutkin eri tehtäviin valitut aina opettajista lääkäreihin mennessään tärkeistä tärkeimpiin tapaamisiin ja baaritiskien kahvihetkiin vaihtaessaan sanan, jos toisenkin ohikulkevien kyläisten kanssa.

Näiltä kiviltä ponnisti maailmalle myös heistä jokainen, joka halusi ilmentää luovuuden ihmettä, olipa kyse sävelistä tai ääriviivojen ja värien kauneudesta, sanojen muodostamista lauseiden harmoniasta.

Paitsi tavallista, jokapäiväistä eloa iloineen ja murheineen, tarinoineen ja turinoineen, niin elämän rakenteita ravistuttavia marssijoita on kulkenut, ja heitä kulkee yhäkin, unessa nähdyillä kivillä – he, jotka marssivat puolustamaan kansakuntansa, itsensä ja läheistensä oikeuksia. Ravisuttavaa kauheudessaan. Sattuvaa surusta. Katukivet jalkojen alla – useista askeleista hioutuneita, ilon ja surun kyyneleistä kostuneita.

Päädyn kysymään elämän perustaan vahvasti vaikuttava kysymyksen: osaammeko olla rakastettuja, ja sitten toisenkin, saammeko olla rakastettuja?

Osaammeko olla rakastettuja. Mitä rakkautta ilmentävät sanat saavat sinussa aikaiseksi. Avaudutko iloon, jääkö ne kuullessasi mennen kivut kasvuvaiheeksi ja juuri nyt astuttavan portaan askeleeksi mennessäsi eteenpäin ihmisenä kasvamisen tiellä, sen taidoissa.

Ilon sanotaan olevan rakkauden merkittävin ilmentymä. Siis iloitsetko?

Hänen koskettaessa sinun käsivarttasi, ottaessaan kämmenesi hänen kämmenensä suojaan tunnetko olevasi turvassa, hyvyydessä ja vahvuudessa. Hengitätkö silloin rakkauden avaavaa tunnetta, kuin vanhan ajan Vick’s- voidetta rintakehälläsi.

Kyse on sinun kyvystäsi ottaa vastaan rakkaus. Harjoita, paneudu siihen. Leiki lapsen kanssa hänen tavallaan ja tasollansa, ota vastaan hänestä sinuun kuin peilinä heijastuva rakkaus – niin puhdas, niin aito. Rakkaus, joka on lämmin ja kyvykäs empatiaan.

Saammeko olla rakastettuja. Sanotaan myös, että antaessaan saa.

Annetaan rakkautta, eletään siitä. Olkoon sen kasvualustasi, tee siitä kasvualusta läheisillesi, vastaantulijoille, ohikulkijoille.

Pyyntö. Unessa mies pyysi minua ottamaan mukaani kolme kiveä hänen kylästään ja viemään ne, sinne minne ikinä menenkin, asettamaan siellä paikalle, joka on minulle tärkeä. Hän pyysi minua tuomaan kolme korvaavaa kiveä kotikaupungistani paikkaan, josta sain mukaani kolme kiveä. Niiden kivien askeleet, kaikki ne tuntemukset, joita kaikki kulkijat ovat niille jättäneet.

Otan ja annan, saan ja osaan ottaa vastaan. Puhutaan rakkaudesta.

 9. helmikuuta 2023, Polistena - Calabria

Sirkka Kärkkäinen